Maanantaina Aurinko paistoi TaigaMetsässä ja kaste kimalteli edellisillan jäljiltä. Heti aamupalan jälkeen Metsäkansa purki kylänsä ja siivosi asuinalueensa ja muut paikat. Paikalla kierteli myös toimittaja tiedustelemassa leiriläisten ja järjestäjien tunnelmia. Suurista kylien vesisäiliöistä laskettiin loput vedet pois ja kohta olikin leirin päättäjäisten aika. Viimeisen kerran asteli Metsänväki kohti Loizu-areenaa ja kokoontui yhteen.

Päättäjäisjuhla alkoi tunteikkaasti lauletulla leirilaululla, jonka jälkeen jaettiin vielä viimeiset tunnustuspalkinnot, ja kiitossanat sinkoilivat niin leiriläisten kuin järjestäjienkin suuntaan. Lopuksi kokoonnuttiin yhteiskuvaan, jonka jälkeen Metsäkansa poistui odottelemaan kyytejään ja Peikot alkoivat purkaa rakennelmia, kunnes hekin olivat poissa illan jo hämärtyessä.

Vielä viimeiset halaukset ja toivotukset, ja TaigaMetsä oli päättynyt. Metsäkansan kylä oli palannut takaisin metsäksi, ja leirialue oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. TaigaMetsä kuitenkin elää, ja siitä on aina jokaisella osa mukanansa.