Maanantaina Aurinko paistoi TaigaMetsässä ja kaste kimalteli edellisillan jäljiltä. Heti aamupalan jälkeen Metsäkansa purki kylänsä ja siivosi asuinalueensa ja muut paikat. Paikalla kierteli myös toimittaja tiedustelemassa leiriläisten ja järjestäjien tunnelmia. Suurista kylien vesisäiliöistä laskettiin loput vedet pois ja kohta olikin leirin päättäjäisten aika. Viimeisen kerran asteli Metsänväki kohti Loizu-areenaa ja kokoontui yhteen.

Päättäjäisjuhla alkoi tunteikkaasti lauletulla leirilaululla, jonka jälkeen jaettiin vielä viimeiset tunnustuspalkinnot, ja kiitossanat sinkoilivat niin leiriläisten kuin järjestäjienkin suuntaan. Lopuksi kokoonnuttiin yhteiskuvaan, jonka jälkeen Metsäkansa poistui odottelemaan kyytejään ja Peikot alkoivat purkaa rakennelmia, kunnes hekin olivat poissa illan jo hämärtyessä.

Vielä viimeiset halaukset ja toivotukset, ja TaigaMetsä oli päättynyt. Metsäkansan kylä oli palannut takaisin metsäksi, ja leirialue oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. TaigaMetsä kuitenkin elää, ja siitä on aina jokaisella osa mukanansa.

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten kunnolla TaigaMetsään, eli noin neljän kilometrin mittaiselle vaellukselle. Ainakin yhdellä ryhmällä matka venähti odottamattoman pitkäksi, sillä he astuivat hieman harhaan jossain vaiheessa. Liekö metsä heidät hetkeksi peitonnut?

Vaelluksella ryhmien piti selvittää erilaisia rasteja, mm pantomiiminä esitettyjä elokuvia ja pulmatehtäviä ja tuntea taigan luontoa.

Vaelluksen ja pienen lepohetken jälkeen pidettiin leirijuhla, jossa Väet esittivät valmistamiaan esityksiä. Ihan kaikki esityksiä mitä alunperin oli suunniteltu ei voitu pitää, mutta ehkäpä vielä näemme ne joku päivä. Leirijuhlassa jaettiin Kalevan Kisojen palkinnot. Kisat voitti Pohjoisenväki, mutta salaisuutena kerrottakoon, ett jos IV mitalin kääntää toisinpäin, niin siitä tulee A1. Kolmossijan III tarkoittaa kolmea ykkössijaa ja niin edespäin. Otavanväki hurjan kannustuksen myötä tuli viidenneksi. Peikot eivät päässeet mitalisijoille.

Leirin suurtietäjä Joonas ja suurtonttu, eli Jättis, jakoivat kiitoslahjoja eri osapuolille, kuten leirikokille ja jokaiselle Tietäjälle. Lisäksi Väet jakoivat tunnustuksia leiriläisilleen, ja lopulta kaikki siis saivat kiitoksensa. Vaelluksen paras ryhmä oli kotoisin Etelänväestä, ja ryhmä palkittiin erikseen, ja TaigaVision TaigaVisojen oikeiden vastausten lähettäjät palkittiin myös. Kyseessä oli siis varsinainen SuurJuhla.

Viimein Peikotkin, eli TaigaMetsän suurpuurtajat, saivat osansa. Heille myönnettiin Tietäjien Neuvostossa erityinen Musta Aurinko -merkki, jota leiriläisedustajat olivat Tietäjien Neuvostossa ehdottaneet. TaigaGuu-orkesteri kiitti äänimiestä. Lopulta jo hieman sateisessa säässä, säiden haltioidenkin ollessa mukana hieman haikeissa tunnelmissa tanssittiin vielä poloneesi koko Metsäkansan voimin. Kuurojen ja synkkien pilvien väistyttyä syttyikin Läntiseen taivaarantaan suuri tuli ja loimu, joka valaisi koko TaigaMetsän punertavaksi, ja ilta päättyi mitä kauniimpaan auringonlaskuun.

Siinä jäivät Loizu-areenan SuurTeltan Salamatanssien valot toiseksi, mutta sepä ei tanssivaa Metsänväkeä hidastanut vaan päinvastoin, ja ilta jatkuikin tanssin merkeissä myöhään yöhön asti. Huhut kertovat, että sinä yönä metsässä nähtiin kaikenlaisia hiipijöitä, mutta niistä ei tarvitse olla huolissaan, vaan hiipijät olivat hyväluontoisia.

Eksymistä kenenkään ei tarvinnut pelätä, sillä Metsäkansan kylä oli jo selvästi viitoitettu ja jokainen löysi kivillä reunustettua polkua myöten takaisin telttaansa, ellei sitten vielä tehnyt kunniakierroksia Etelänväen ansiokkaassa liikenneympyrässä.

TaigaMetsästä julkaistiin Hämeen Sanomissa artikkeli, jossa kerrotiin paikalla olevista kansainvälisistä työleiriläisistä – Hämeen Sanomat TaigaMetsän KV-leiriläisistä

Lauantaina Metsäkansalla oli vapaa-aikaa aamupäivä olla vapaasti kylissään ja keskenään. Väet ovat koristelleet ja rakentaneet omia kyliään oman näköisikseen, ,siivonneet karikkeita ja käpyjä ja rakentaneet teitä ja kyläporttejä. Idänväki on rakentanut muun lisäksi hyönteisten hautausmaan, Pohjoisenväki mahtavan leiriportin ja tiestöä ja Lännenväki on rakentanut suuren kyltin.

Iltapäivällä Väet ottelivat toisiaan vastaan suurissa Kalevan Kisoissa, jossa kisailtiin mm vesiviestissä, ilmapallojen puhkomisessa tikoilla, keppikävelyssä, mölkyssä, kananmunaheitossa.

Otavanväki piti päivän aikana oman Leirikasteensa. Otavanväki oli mukana kisoissa omalla joukkueella. Iltapäivä oli rauhallinen, ja illanvietto Loizu-areenalla vapaamuotoista. Tällä kertaa makkaroiden lisäksi tarjolla oli tikkupullaa ja kaakaota.

Tänään Metsäkansa lähtee neljän kilometrin vaellukselle, jonka varrella vietetään lounas kunnostetulla savottakämpällä, jossa on myös uintimahdollisuus.

Perjantaina Pöhköpeikko saatiin lepyteltyä. Kukin Väki toteutti Pöhköpeikolle järjestetyssä juhlassa aamupäivällä, eli iltapäivällä suunnittelemiaan esityksiä ja antoi lahjoja. Pöhköpeikko sai kultamunan, mustikoita ja mansikoita, kukkakimpun, tanssia ja musiikkia sekä ennariaM-karkkeja. Pöhköpeikko tilaisuuden aikana siis ystävystyi kaikkien Väkien kanssa.

Juhlaa edelsi Pöhköpeikon etsintä. Pitkin päivää eri paikoista kuten työpajoista löytyi vihjeitä eli valokuvan osia. Jokaisella väelllä oli oma osuutensa suuresta palapelistä, joka Tietäjien neuvostossa koottiin kasaan. Sieltä Tietäjän johdattamana Neuvoston leiriläisedustajat hakemaan Pöhköpeikkoa, joka löytyikin erään laiturin nokasta onkimassa näkymättömiä kaloja.

Aurinkoinen ilta huipentui Loizu-areenan rinteellä makkaranpaistoon ja pasteijoiden syöntiin viiden nuotion äärellä, jonka lisäksi leiriläiset lauloivat yhteislauluna haluamiaan lauluja koko Metsäkansalle.

Nuotion liekit jäivät torstaina sammuksiin, ja Metsänväki kokoontui suureen telttaan. Kuurosateet aiheuttivat leirissä pienen vesikatastrofin, ja Peikot kiireenvilkkaa ryhtyivät lapiohommiin virtauksien ohjaamiseksi.

Tällä hetkellä ilma on poutainen, ja luvassa on Aurinkoa! Teltassa myös Metsäkansalle jaettiin kultaisia aurinkomerkkejä. Merkin siisteydestä sai Idänväki ja ryhdikkyydestä Lännenväki, vaikkakin Lännenväki sai moitteita kello 23 alkaneen hiljaisuuden rikkomisesta.

Telttatilaisuutta häiritsi erityinen peikko nimeltään Pöhköpeikko. Pöhköpeikko osallistui kuitenkin tietovisaan Peikkojen joukkueessa. Peikot itsevarmuudestaan huolimatta jäivät viimeisiksi, ja siitä Pöhköpeikko oikein pillastui ja loitsui ja manasi päivän väärinpäin!

Nouse maahinen maasta,
hiisiläinen hettehestä.
Tämän yön muuttamahan,
päivän kulun vaihtamahan.
Aamun illaksi kääntämähän,
illan aamuksi vääntämähän!

Tätä tapausta Metsäkansa lievitti pöydän antimilla ja musiikilla.

Juuri nyt, eli perjantaina, siis elämme päivää illasta aamuun, ja leiriläiset etsivät vihjeitä Pöhköpeikon sijainnista, jotta hänet löydettäisiin ja voitaisiin Pöhkis lepytellä päivä kääntämään oikeinpäin. Tämä päivä alkoi iltapalalla ja sitten olikin vuorossa disko ensihitaineen…